Endurokausi 2026 avattiin perinteisesti Karkkilassa ajetulla sprint-kilpailulla. Edellisvuoteen verrattuna, näyttäisi että tälle vuodelle on osallistujamäärä kasvanut ja hyvä niin. Kilpailu ajettiin hennossa lumisateessa ja se tekee ongelmia kuvaukseen kun kamerat tuppaavat tarkentamaan kuvan satavaan lumeen eikä kuljettajiin. Tälle vuodelle reitti oli venytetty pelto-osuuksille jota ei ole vuosiin ajettu. Vauhtia kilpailussa piisasi ja aina alkuvuodesta tuntuu, että lumipöly tekee kuvista huippu hienoja.

Endurokauden päätöskilpailussa päästiin suomienduron syvimpään ytimeen kun sateiset ja lämpöiset kelit pitivät reitin märkänä ja pehmeänä. Jos on Kärme Kustaa ollut aina haastava, tänä vuonna ei tullut poikkeusta. Silmiin pistävää oli, miten valtaosa partioista ei pallomerkeistä välittänyt, vaan ajoivat metsiä pitkin kiertäen pitkiäkin matkoja ohi reitin. Kärme kustaan idea kuitenkin on, ettei pahoissa paikoissa tarvitse yksin jumpata, vaan joukkuekaverit ovat auttamassa. Taas osa partioista, jotka tunnollisesti ajoivat reittimerkkejä noudattaen, hävisivät varmasti ajassa paljon. Kuljettajamäärä noudatti pitkälti tämän kauden kaavaa, kun viivalle oli ilmoittautunut vain alle sata kuljettajaa. Kärme Kustaan jälkeen on mukava alkaa valmistautua uuteen kauteen ja muistella mennyttä kautta. Siihen kuvat ovat mainio väline.

Endurokauden toiseksi viimeinen kilpailu ajettiin Jämsässä sekä sprint- että reittikilpailuna. Kuljettajamäärä Jämsässä oli ilahduttavan runsas, kun lähes kaksisataa kuljettajaa oli ilmoittautunut kilpailuun. Kilpailun reitti oli harrastajaystävällinen, eikä haastavia paikkoja reitillä ollut. Pätkät olivat hiekkapohjaisia polkuja joista peruskuvia saatiin. Kilpailu tuli ylimääräisenä kalenteriin vasta loppukaudesta, mutta tilausta syksyiselle kilpailulle oli. Kausi on nyt kauden päättävää Kärme Kustaata vaille, jossa reitti on vastakohta Jämsän helpolle reitille.